Messerschmit aka. Mersu Jämä

Kevät ilmojen parantuessa, myös lennokki touhut alkoivat taas kiinnostamaan. Varsinkin kun näin Pinsiössä Teron lennättämän Texanin alkoi lennokki kärpäsen purema taas kutisemaan. Joten ei muuta kuin tonkimaan laatikoita ja katsomaan mitä jänniä osia edellisistä projekteista olisi jäänyt jäljelle.

Kapalevystä ja vanhojen lennokkien osista sytyi Messerschmittin lankku mallinen "scaalakone". Painoa tälle jämä paloista kootulle koneelle kertyi 363g ja kärkiväliä 80cm. Koneesta tuli hieman liian raskas kokoisekseen, mutta kun runko oli kerran jo leikattu, niin samalla sen lento-ominaisuudet nyt testaa.

Ei siis muuta kuin kone reippaasti ilmaan. Aivan yhtä reippaasti tuuli tarttui koneeseen ja alkoi puskemaan sitä omaan suuntaansa. Ensimmäiset hetket taistelin tuulen kanssa saadaksen koneen taas ns. oman tontin puolelle, joka jälkeen pääsi vasta miettimään miten kone lentää. Tuulta ainakin riitti hyvin, sillä lankku siipinen kone nousi vastatuuleen aika jyrkkää vauhtia. Olisikohan kone myös jäänyt hieman takapainoiseksi, sillä korkeusperäsimen ohjaus tuntui olevan riittävä, kun taas siivekkeet jäivät hieman alitehoisiksi. Lopulta tuuli painoi koneen kivikkoon, enkä saanut sitä sieltä enää nätisti pelastettua. Kone mätkähti mahalleen ja runko taittui kahdesta kohtaa.

Mitäpä sitten opimme tästä? Jos jaksan seuraavan version joskus rakennella, niin sähköt pysyvät samana, mutta koneen kärkiväli venyy ainakan 100cm ellei jopa 110cm. Rakennusaineena kapalevy saa nyt jäädä ja tilallle otetaan kevyempi lennokkilevy (taisi olla eristyslevy extrupor nimikkeellä Bauhaussissa). Siiveksi voisi muotoilla joko kFm2:sen tai 3mm lennokkilevystä jopa tehdä taivuttamalla perus siipikaaren muodon. Sivuperästintä voisi kasvattaa ehkä 3-5% ja siivekkeitä ehkä 10%. Voisi myös rakentaa koneelle laatikkorungon.

Keväthangilla

Tästä se alkaa. Kevään lennätyskausi nimittäin. Säät alkavat olla jo sitä luokkaa, että järven jäällä auringon paisteessa on oikein mukava viettää aikaa. +5'C ja miltei pilvetön taivas. Olihan se pakko venyttää ruokatuntia ja käydä ajamassa akkujen elektronit taivaalle.

Valitettavasti kone sai hieman iskua tuossa pari viikkoa sitten ja menetti toisen puolen laskutelineen kun kone päätti sammua ilmassa. Otin sitten loputkin telineen puolikkaista irti ja otin ns. mahalähdön hangesta. Tulipa harjoiteltua pehmeään hankeen ensimmäiset autorotaation yrityksetkin. Tuumasin, että jos kone kaatuu laskussa, niin parempi ettei ole veto päällä roottorissa. Siitä sitten otin ensimmäiset laskut metristä. Hold päälle ja kone alas. Viimesimpiä laskuja treenasin parista metristä pienellä liu'ulla.

Vähitellen alkaa ylösalaisin pyrkimään tuon koneen mieli. Pitää ottaa asialistalle tarkistaa lapakulmat, sillä kovin laiskasti kone kiipeää ylösalaisin ylöspäin. Pehmeän hangen takia uskalsin ottaa myös ensimmäiset takaperin lennätys kokeilut. Puoliympyörä jo onnistuikin, mutta kahdeksikon toiseta päätä yrittäessä aina lähti kone lapasesta (Kuitenkin pelastettavalla tavalla. Vain kerran alkoi jännittämään, että nouseeko kone ylös ennen järven jään kohtaamista). Viimeisen akun ajelin hieman rauhallisemmin viallliseksi epäillyllä akulla. Mitään ongelmaa ei kuitenkaan lennon aikana ilmennyt, joten olisikohan lataus laudassa käynyn niin, että akulla on joskus vain ollut huono kontakti.

RC Desk Pilot v.0.1.3

Törmäsin surffaillessani uuteen simulaattoriin RC Desk Pilottiin. Simulaattori on ilmainen ja vielä kehitys vaiheessa. Simulaattorin nuoresta iästä huolimatta lennokeilla tuntui oleva kohtalaisen hyvä lentotuntuma ja voisin hyvin suositella tätä ensimmäiseksi lennokkisimulaattoriksi.

Simulaattorissa on mukana myös kaksi kopteria Tigeri ja Tiger koaksiaali. Koaksiaalin lentotuntuma oli "menettelee" -tasolla. Kun taas Tiger oli jotakin aivan kamalaa. Jopa FMS-peittoaa kopterin lentotuntumassa RC Desk Pilotin nykyisen version. Kopteristeille simulaattoria ei siis voi nykyisessä kunnossa suositella, mutta alku on sen verran lupaava, että toivottavasti tulevissa julkaisuissa myös kopterien lento-ominaisuuksiin panostetaan.

Uusi sisälennokki

Lentävän lepakon rakentelun jälkeen syttyi kipinä näitä sisä lennokkeja kohtaan. Sain ostettua valmiiksi levystä jyrsityn El Toro koneen sarjan ja rakentelin ensimmäisen sisä 3D koneen lepakon osista. Painossa olisi varmasti voinut säästää monessa kohtaa ja kaikkien hiilikuitujen paikat eivät varmaan ole viimeisen päälle ajateltuja, mutta siitäkin huolimatta kone lentää oikein mukavasti.

Vastaanottimen asennus

Kuva: Costas - http://www.archeli.com.au/forums/showthread.php?t=136223

Tänään kotiutuivat viimeisetkin 600:sen osat maailmalta. Enää puuttuvat ajoakut sekä back up NiMh-akku.
Postissa tulleiden kamojen seassa oli pääasiassa satelliitin 45cm pituinen jatkojohto.

Löysin hyvin kattavan artikkelin archeli.com.au foorumilta Spektrumin vastaanottimien asennuksesta ja päätin ohjeiden mukaan asentaa satelliitin rungon perälle toiselle puolelle kuin missä päävastaanotin on. Juuri sopivan mittainen kaapeli löytyikin fastlandilta.

Lepakkolennokkeja P-Hämpissä

Kävimme parin kaverin kanssa lennättämässä lepakkolennokkeja P-Hämpin kutsuvierastilaisuudessa. Lepakon muotoinen kone ei ollut niitä kaikista helpoiten lennettäviä koneita, varsinkaan ahtaassa luolassa, jossa esteitä riitti joka suunnasta.

Täytyihän kone kerran paukauttaa luolan rakenteisiin, mutta ilmaan päästiin onneksi nopeasti ja show sujui lopuun ilman muita törmäilyjä.

T-REX 600EFL Pro

Pitkän aikaa tätä tulikin harkittua, mutta siinä se nyt sitten on. 600 kokoluokan kopteri ihan ilmielävänä. Paketti ilmestyi kätevästi lähi Siwaan ja paketista löytyi kaupan päällisiksi lippalakki, asennuspyyhe sekä kaksi pakettia karkkeja :-)

Kokoero edelliseen 450 koneeseen on aika huomattava ja verrattaessa pelkkää nuppia mCPX:n kanssa, niin alkaa jo naurattamaan. Seuraavaksi pitääkin suunnata Ikeaan ostamaan koneelle oma hylly säilytystä varten.